14.5.2003

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaosto on päätöksellään 7.5.2002 ottanut huostaansa A:n ja B:n lapsen, 28.8.1996 syntyneen C:n, ja sijoittanut hänet perhetukikotiin. Päätös on vanhempien vastustamisen vuoksi alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

A ja B ovat valittaneet jaoston päätöksestä ja vaatineet päätöksen kumoamista.

Sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon ja A ja B selityksen ja vaatineet suullisen käsittelyn järjestämistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on, järjestettyään suullisen käsittelyn, vahvistanut huostaanottoa koskevan päätöksen ja hylännyt valituksen. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa, C:n oirehtimista sekä hänen terveytensä ja kehityksensä vaarantumista koskevassa jaksossa muun ohella lausunut, että lastensuojelulain 16 §:n mukaan huostaanoton perusteeksi negatiivisena tunnusmerkkinä riittää vakava uhka lapsen terveyden tai kehityksen vakavasta vaarantumisesta. X:n perheneuvolassa tehdyn tutkimuksen luotettavuutta ei siinä tehtyjen havaintojen osalta ole syytä epäillä. C:n terveys ja normaali, ikätasoinen kehitys ovat sekä esitetyn lausunnon, että asiassa esitetyn muun selvityksen perusteella jo nyt vakavasti vaarantuneet.

Hallinto-oikeus on päätöksessään päätynyt siihen lopputulokseen että huostaanoton perusteet on yksilöity yksilöhuoltojaoston päätöspöytäkirjan liitteenä olevassa lomakkeessa. Päätös on riittävästi perusteltu.

Huostaanottoa ja sijoitusta on pidettävä C:n edun mukaisena. Edellytykset hänen huostaanotolleen ovat siten olleet olemassa. Sijoituspaikan valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että hänelle ja hänen vanhemmilleen sekä sisaruksilleen turvataan mahdollisuus säilyttää kiinteä yhteys. Tämä on erityisen tärkeää, koska C:llä on erilainen kulttuuritausta kuin valtaväestöllä.

Hallinto-oikeus on sovellettuina oikeusohjeina viitannut lastensuojelulain 16 §:ään ja 17 §:n 2 momenttiin sekä Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 27 artiklaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja C:n huostaanotto ja sijoitus kodin ulkopuolelle lopetetaan. Huostaanottopäätöksen täytäntöönpano on keskeytettävä välittömästi.

Hallinto-oikeuden päätös on syntynyt väärässä järjestyksessä. Oikeuden kokoonpanoon on kuulunut asiantuntijajäsenenä Y, joka on X:n perheneuvolan johtaja. Perheneuvola on X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen yksikkö ja sen johtaja lautakunnan alainen viranhaltija. Puheena olevassa tapauksessa osapuolena on mainittu lautakunta. Päätöksessään hallinto-oikeus viittaa selväsanaisesti psykologi Z:n antamaan lausuntoon ja valittajan käsityksen mukaan etenkin tuon lausunnon pohjalta oikeus on päätynyt pysyttämään lautakunnan ratkaisun. Psykologi Z on X:n perheneuvolan palveluksessa. Perheneuvolan johtaja on Y. Mainittu lausunto on oikeuden asiantuntijajäsenen alaisen laatima. Asiantuntijajäsenellä ei saa olla sellaisia suhteita asianosaisiin tai asiaan, joiden suhteiden perusteella saattaa syntyä perusteltu epäilys puolueettomuudesta.

C:n huostaanotolle ei keväällä 2002 ole ollut perusteita. Lastensuojelulain avohuollon tukitoimin tämän perheen nuorimmaisen lapsen tilanne olisi ollut hoidettavissa. Tällä hetkellä huostaanoton tarve on joka tapauksessa rauennut, kun C:stä on tutkimukset tehty. Lisäksi perheen vanhempien keskinäisissä väleissä ei voi enää olla ongelmia, kun B on muuttanut Suomesta pois pysyvästi. C:n tarvitsemat terapiat voidaan toteuttaa aivan varmasti siten, että lapsi asuu sisarustensa kanssa kotona. A juuri valmistuvana sairaanhoitajana ymmärtää tilanteen ja tukee lapsensa kehittymistä.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Lautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen sekä ilmoittanut, että Y on kysymyksessä olevan perheneuvolan johtaja.

A on antanut vastaselityksen, johon on liitetty tutkijan lausunto 5.2.2003 mahdollisista kulttuurisidonnaisista tulkinnoista ja niistä johtuvista väärinkäsityksistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Valitusasiaa hallintotuomioistuimessa käsittelevän henkilön esteellisyydestä on hallintolainkäyttölain 76 §:n nojalla soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.

Tuomari on oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan esteellinen, jos hänellä on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 78/2000 vp.) yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella todettu, että virka- tai työsuhde kunnassa, valtion laitoksessa tai tietyllä hallinnonalalla saattaa aiheuttaa esteellisyyden silloin, kun käsiteltävänä olevan asian laatu ja tuomarin suhde asianosaiseen yhdessä vaikuttavat niin, että tuomarin puolueettomuus voidaan pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin perustellusti kyseenalaistaa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentissa on lisäksi yleissäännös, jonka mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu sanotussa luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on tämän lainkohdan osalta muun ohella lausuttu, että tuomari on esteellinen, jos ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua tuomarin kyvystä käsitellä asiaa puolueettomasti. Esteellisyyttä on harkittava kussakin tapauksessa erikseen ja tuolloin on otettava huomioon, minkälainen suhde tuomarilla on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin. Mitä merkityksellisempi asia on asianosaiselle, sitä enemmän syytä tuomarilla on selvittää mahdollista kytkentäänsä jutun asianosaisiin.

Asiassa tulee lisäksi ottaa huomioon, että Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990) 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ei sisällä nimenomaisia määräyksiä tuomarin esteellisyydestä. Sopimuksen noudattamisen takeeksi perustettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useassa tuomiossaan ottanut kantaa siihen, mitä vaatimuksia 6 artiklassa tarkoitettu oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja siihen liittyvä vaatimus tuomioistuimen puolueettomuudesta asettavat tuomarin henkilön suhteen.

Ihmisoikeustuomioistuin on tarkastellut puolueettomuutta yhtäältä subjektiivisen ja toisaalta objektiivisen puolueettomuuden kannalta. Subjektiiviselta kannalta on arvioitava, onko tuomari yksittäisessä tapauksessa oikeudenmukaisen menettelyn sijasta toiminut puolueellisesti ja suosinut tai syrjinyt jotakin asianosaista. Objektiiviselta kannalta on arvioitava, onko tuomioistuimen organisaatiossa, kokoonpanossa ja toiminnassa sellaisia tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa objektiivisiin syihin perustuvaa epäilyä tuomioistuimen puolueettomuudesta. Tällöin tarkastellaan sitä, näyttääkö tuomioistuinmenettely siihen liittyvine järjestelyineen asiaa objektiivisesti tarkastelevalle ulkopuoliselle perustellusta syystä puolueettomuutta vaarantavalta.

Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenen puolueettomuus

Hallinto-oikeuden käsittelyn kohteena olevan päätöksen C:n huostaanotosta on tehnyt X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaosto. Hallinto-oikeus on perustanut päätöksensä muun ohella X:n kaupungin perheneuvolan psykologin, Z:n antamaan lausuntoon C:n tilanteesta. Asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa on lakimiesjäsenten lisäksi osallistunut hallinto-oikeuslain 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu sivutoiminen asiantuntijajäsen Y.

Asiassa on käynyt ilmi, että Y on päätoimeltaan X:n kaupungin perheneuvolan johtaja ja siten toisaalta päätöksen tehneen lautakunnan alainen viranhaltija ja toisaalta edellä mainitun lausunnon antaneen Z:n esimies. Valituksen mukaan Y on asemansa vuoksi ollut esteellinen osallistumaan asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa.

Valituksessa ei ole väitetty, että Y olisi perheneuvolan johtajan asemassaan ollut millään tavoin tekemisissä käsiteltävänä olevan asian tai muutenkaan perheen kanssa. Hänen subjektiivista puolueettomuuttaan ei siten ole asetettu kysymyksenalaiseksi.

Y:n objektiivisen puolueettomuuden osalta voidaan todeta, että lapsen huostaanottoa koskeva kysymys pääsääntöisesti on lapsen äidille niin vakava asia, että asiaa käsittelevän tuomioistuimen kokoonpanoon kuuluvan henkilön objektiivinen puolueettomuus korostuu.

Edellä selostetut lainkohdat ja niiden hallituksen esityksestä ilmenevät perustelut sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei Y:n asema lapsen huostaanotosta ja sijaishuollosta päättäneen lautakunnan alaisena viranhaltijana sinänsä yleisesti ottaen vaaranna hänen puolueettomuuttaan silloin, kun hallinto-oikeudessa käsitellään valituksia lautakunnan mainitunlaisista päätöksistä. Lautakunta tosin on, toisin kuin sen alainen perheneuvola, valituksenalaisen päätöksen tehneenä viranomaisena osallisena asian käsittelyssä hallinto-oikeudessakin, mutta lautakunnalla ei silti voida katsoa olevan sellaista intressiä asian lopputuloksen suhteen, että Y:n puolueettomuus voitaisiin sillä perusteella perustellusti kyseenalaistaa.

Myöskään Y:n asema lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevassa asiassa lausunnon antaneen, perheneuvolassa työskentelevän psykologin esimiehenä ei yleisesti ottaen tee häntä esteelliseksi osallistumaan asiantuntijajäsenenä asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 17 § kieltää psykologia ilmaisemasta luvatta sivulliselle yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän on asemansa tai tehtävänsä perusteella saanut tiedon. Potilasasiakirjojen osalta on mainitun lain 16 §:ssä viittaus potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 13 §:ään, jonka 2 momentti vastaavasti kieltää ilmaisemasta potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja sivulliselle ilman potilaan kirjallista suostumusta. Sivullisella tarkoitetaan viimeksi mainitussa laissa muita kuin asianomaisessa toimintayksikössä tai sen toimeksiannosta potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Y:n esimiesasema ei siten sinänsä luo sellaista yhteyttä asiaan, josta hänen alaisenaan toimiva psykologi on antanut lausunnon, että hänen puolueettomuutensa asian suhteen voitaisiin katsoa silläkään perusteella vaarantuvan.

Nyt esillä olevassa asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että siinä tulevat samanaikaisesti esiin Y:n asema sekä sosiaalilautakunnan alaisena viranhaltijana että perheneuvolan psykologin esimiehenä. Erityispiirteenä asiassa on lisäksi se, että valittaja on kohdistanut sosiaalilautakuntaan ja sen alaisiin viranhaltijoihin voimakasta arvostelua väitetystä puuttuvasta halukkuudesta ja kyvystä yhteistyöhön perheen maahanmuuttaja- ja kulttuuritaustaa kunnioittaen. Lisäksi on otettava huomioon, että C:n huostaanotto on perustunut ennen muuta tämän omaan oireiluun, jonka syitä perheneuvolassa on pyritty selvittämään. Perheneuvolan psykologi Z:n lausunnolla on siten ollut hyvin keskeinen merkitys asian käsittelyssä hallinto-oikeudessa. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että Y:n edellä kuvattu asema on ollut omiaan antamaan ulkopuolisille sellaisen kuvan, joka vaarantaa tässä asiassa hänen objektiivista puolueettomuuttaan siinä määrin, että häntä on pidettävä esteellisenä toimimaan asiantuntijajäsenenä hallinto-oikeudessa sen käsitellessä puheena olevaa asiaa.

Täytäntöönpano

Hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentin nojalla ja koska C:n huostassapitoa ei ole perusteita asian käsittelyn vielä jatkuessa keskeyttää, määrätään, että kumottua päätöstä C:n huostaanotosta ja sijaishuollosta on edelleen noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Ilmari Ojanen, Hannu Koskinen, Marita Liljeström ja Pekka Vihervuori. Asian esittelijä Kristina Björkvall.